Tässä vaiheessa tulee ilmoitus! Uusi tarinani alkaa kun tämä loppuu, mutta voitte jo nyt käydä vilkaisemassa miten työt sujuvat! Uusi tarinani tulee TÄNNE!

On se vaan totta! He Suutelivat! Ei kai tämä ole mikään jekku?

- Eh ehkä meidän pitäis unohtaa eilinen, maailma on täynä miehiä ja naisia, Jack sanoi.

- Niin, kyllä, se oli vain vahinko. Ei sen enempää, Jennifer totesi.

- Hei mitäs sä chattailet? Jack kysyi.

- Etin taas julkkuja, uu, täällä on yksi, Jame Morrison! Jennifer vastasi.

- Eikös tuo ole Jennifer Lopezia? Jack jatkoi kyselyään.

- Pitääks sun aina bongata mun kaima? Jennifer kysyi puolestaan.

Jack kohautti olkiaan.

- Siis hei! Koska me se kerrotaan? Mä en tajuu yhtään! Asteri tiedusteli Lindalta.

- No kun mäkään en tiedä! Pitää kattoo, löydetäänkö me mistä on kyse? Linda sanoi.

- Hyvä on sitten! Uskotaan! Asteri huusi ja lähti.

- Auh! En mä voi tehdä näin, Jennifer sanoi itskseen.

- Mitä sä sanoit? Jack kysyi.

- En muuta kuin ¨Auh!¨ viilsin itteeni vahingossa sormeen, ennifer sepitti.

- Aha! Jack huusi.

- En mä voi, mä rakastan Jackiä! Jennifer mietti.

- Hei! Sä puhuit joskus niistä kummituksista? Miten ne voi? Jack kysyi.

- En oo nähnyt niitä vähään aikaan! Jennife huusi.

- Mutta, ois kyllä kiva tietää niistä, ne oli niin veikeitä, Jennifer sanoi iloisesti.

- Ehkä mä voisin auttaa vähän, Hely totesi yhtäkkiä.

- Hely ei! Mirva huusi.

- Mitä täällä höpistään Atro kysyi.

- Ei mitään tärkeätä! Mirva vastasi äkisti.

- Ne kummitukset olivat hologrammeja, joilla me pelotellaan kaikenlaisia oppilaita, Hely paljasti.

- Siis sellaisia ne oli! Jennifer huusi.

- Oho! Jack ihmetteli.

- HELY! TÄSTÄ PUHUTAAN VIELÄ! Mirva karjui.

- No, meijän täytyy mennä Tsau! Jack sanoi ja Jack ja Jennifer lähtivät.

Sitten koetti loppukoe taas kerran. Ja he selvisivät siitä taas kerran.

- Tajutonta että meillä on melkein yliopisto läpi! Jennifer ihmetteli.

- Totta, Minne NE kirja on kadonnu? Jack kysyi.

- Emt. Jennifer mumisi.

- Nääh! Ei jaksais opiskella! Tuu! Jack huusi.

- Minne? Jennifer kysyi.

- Treffeille mun kaa! Jack vastasi.

Jenniferille tuli taas outo ilme.

He eivät treffeillä irroittaneet toisiaan ollenkaan. Sitten he saapuivat kotiin muhinoiden. No, sitten se meni hieman rivommaksi. Melkei riisuutuivat, mutta Atro ja Kalpa tulivat väliin ja huusivat jotain ja he nolostuivat. Sitten he menivät sisälle.

- Häh? Alkoi sataan? Jack ihmetteli.

- Ei näin kivaa voi ollakaan! Jennifer iloitsi.

- Muhinoimaan! Jack huusi.

- Pöh! Että pittäkin opiskella! Jack huusi.

- Esse vihko auki ja kirjoittamaan, Jennifer sanoi vihaisesti.

- Tylsää! Molemmat huusivat.

- Yh! Vielä pahempaa! Kalpa laulaa Ari Koivusta! Hyh! Jack ajatteli.

- Can you hear my call? Kalpa vaan lauloi.

Seuraava päivä oli kaunein mitä saattoi olla! Pilveöntä, +30.9 astetta. Ihanaa!

Jack ja Jennifer suunnittelivat tulevaisuutta. Eivätkä olleet Spessu pöydässään!

- Sit me mennään kihloihin ja me hommataan vahinko laukaus ja sitten memennään kiireellä naimiisiin ja me saadaan kaksoset ja sitten kaksoset ja sitten vielä kaksoset! Kuusi lasta! Tai otettaisko kymmenen? Ei! Liikaa kersoja! Timi, Mimi, Kimi, Jimi, Aimi ja Eimi käyvät hyvin! Siinä ois meille kuus lasta! Jennifer puhui ihan tohkeissaan.

- Tuu ulos mulla on sulle yllätys! Jack huusi.

Sitten Jack polvistui Jenniferin eteen ja otti taskustaan samenttisen rasian.

- Jennifer Rose, tuletko vaimokseni? Jack kysyi. 

- OOH! Vaan onko tämä liian aikaista? Vastahan me tavattiin...Jennifer oli sanomassa, mutta Jack keskeytti.

- Kuusitoista vuotta sitten, Jack päätti lauseen.

- KYLLÄ! MINÄ RAKASTAN SINUA! Jennifer hihkui ja hyppäsi Jackin syliin.