Muistatte varmaankin miten Jenniferille kävi viime jaksossa? Ai, ette!? Katsokaa tämä kuva, kyllä se sittten teille muistuu...

No niin! Nyt varmaan muistatte. Jack oli juuri kertonut Jenniferille hänen tunteistaan, ja Jennifer oli vain hypännyt, mutta katui sitä. Nyt Jennifer oli totaalisen kuollut. Jack muisteli Jenniferiä odotellessaan Viikatemiestä:

Kun Jack ja Jennifer olivat taaperoita ja tutustuivat, he kisailivat paljon. Molemmilla oli hienot vaatteet, perintönä vanhemiltaan. (Tai no, Jennifer oli saanut muuten vaan isältään, ei hän Jenin isä ollut kuollut)

Jack yleensä hävisi konttaus kisat. Jennifer oli vikkelä!

Häviöstä huolimatta, Jack tykkäsi Jenniferistä tosi paljon.

He olivat tosi ystäviä!

- AA! Minuun osui! lapsi Jack huusi.

Jennifer ja Jack rakastivat Rosvoa ja poliisia. Tosin, todelliset roistot olivat kiusaajat.

 

- Hei, tiekkös, että meillä on huono tohtori, ja se on niin huono että se ei tiä mikä on pissa! lapsi Jack ?Vitsaili?.

- Ihhihhii! Tosi hyvä vitsi! lapsi Jennfer hihitteli.

- Hei tiekkö mitä! Tää valkonen mitä sataa on lunta! Jack selitti.

- Kyllä mä sen tiesin höpsö! Jennifer vastasi.

- Nyt tiedät, Jack korjasi.

- Siitäs saat! Jack huusi.

- Hei! Jennifer kiljui.

- Hahhahhaa... PULP! Jack nautoi kunnes Jennifer heitti häntä vesi-ilmapallolla.

- Hihhihhii! Jennifer hihitteli.

Teineinä he olivat entistäkin läheisempiä. He rakastivat leikkejä, pelejä, ja ehkäpä toisiaan.

- Sua parempaa ystävää ei ookkaan! Molemmat sanoiva ja halasivat.

He saivat ensisuudelman toisiltaan, mutta eivät pussailleet sen enempää...

Palataanpa takaisin todellisuuteen, Jack lauloi Akonin Lonelyä.

Yö, oli vaihtunut päivään...

- Lonely, im mister lonely... Jack lauloi.

Entä Jenniferin ruumis? makasi ulkona puskassa kuolleena. ennifer oli tipahtanut puskaan ja nyt asuntolan väki piti muisto tilaisuuden Jenniferille. Ambulanssi lupasi tulla klo: 19.00 jälkeen.

Klo: 21.03: Jack oli matkalla huoneeseensa kunnes...

- Uuh! Mitä tapahtui? Jennifer kysyi.

- Jeni? Sä elät? JENI! JENNIFER ELÄÄ! Jack riemuitsi.

- Pitiks mun kuolla? Ai niin! Se hyppy, juttu, Jennifer sanoi.

Samassa Ambulanssi tuli pihaan.

- Minkä takia ette päässeet eilen? Jack kysyi.

- Oli tapahtunut ydinräjähdys, naapuri saarella, kaikki yksiköt lähitienoolta lähtivät evakoimaan elossa olevia, mies kertoi.

- Vai niin... Jack sanoi.

- Tutkin tytön, mies selitti.

- Selvä! Jack huusi.

15 minuuttia myöhemmin:

Ei jälkiäkään kolhuista ja sen sellaisista lukuun ottamatta tätä, se paranee ajallaan ja siteillä, mies sanoi ja lähti.

Mikä? No näette kyllä...

- Mitä sä teet? Jennifer kysyi.

- JESTAS! Jennifer! Sinun kätesi! Atro kauhisteli.

- Lihavoileipiä, Jack vastasi.

- Eihän mun kädessä mitään vikaa oo... Jennifer sanoi.

- Hän ei suostu siteisiin, Jack kertoi.

- Yhtä hyvin voin teeskennellä että mulla on side! Jennifer ärähti.

- No, nyt syödään! Jack huusi.

- KLUP! Jennifer päästi suustaan. 

- Hetkonen... Mun käsi?Jennifer sanoi ja katsoi kättään.

Tässä kuvassa ylhääällä on Jenniferin sen hetkinen ilme.

- Mu pitää poistua hetkeksi... Jennifer sanoi.

- Minne sä meet? Jack kysyi.

- Muisteleen... itkemään... jonnekin, Jennifer kertoi.

- Aha, Jack vastasi.

Kun Jack oli poistunut ruokalasta Jennifer palasi Atron juttusille:

- Se tulee olemaan paha juttu, Jeni, Atro kertoi.

- Kyllä mä sen kestän! Jennifer vastasi.

- Hyvä on siten... Atro myöntyi.

- AU! IIH! AUTS! KYLLÄ MÄ KESTÄN! Jne. Jennifer kiljui.

- Noin! Onnistuin jotenkuten! Atro riemuitsi

- Hei haloo! Mun käteen sattuu! Käsikirjoittaja! Älä kiusaa mua! Jennifer huusi.

- Kyllä se paranee! minä vastasin.

Aamulla:

Tässä kuvassa näette miten Jenniferin käsi on. Atro väänsi sitä hieman ja tälläinen se nyt on.